Prinsessalaulu
(Ulla-Sisko Jauhiainen)
Kun kuulet tämän äänen *pim pim pim pim pim pim pim*, on aika kääntää sivua.
Oli kerran aivan mahdottoman hieno linna, jossa asui kuin asuikin oikea prinsessa. Oli kauneutta hällä kuin sadetta myrskysäällä, kutrinsa kultaiset, silmät sädehtivät. Niin lähti tuo prinsessa kerran metsäteille etsimään onneaan, prinssiä omakseen, vaan eksyikin metsään ja pelkäsi yksin olla, ei suostunut kukaan avukseen tulemaan.
Sillä prinsessa oli niin koppava ja kiero, mustasukkainen, kateellinen ja kamala. Minä luulin sen olevan aivan erilainen, niin kuin saduissa yleensäkin kerrotaan.
Niin käveli prinsessa läpi koko metsän. Hän uupunut oli ja kovin suruinen.
Sitten lopulta saapuikin puutarhaan toisen linnan – jospa prinssinsä täältä nyt löytää hän saa? Oikein arvasi prinsessa, prinssin tuo oli linna! Prinssin niin komean ja kiharatukkaisen. Oih, hältä puuttunut ei mitään… Paitsi oma kulta, sitä hankalampi löytää oli prinssimme tällaisen!
Sillä prinssikin oli niin koppava ja kiero, itsekäs, pinnallinen ja kamala.
Minä luulin sen olevan aivan erilainen, niin kuin saduissa yleensäkin kerrotaan.
Niin rakastuivat laulun tän prinsessa ja prinssi, ei kauankaan mennyt kun häitä jo vietettiin.
Luonnoltaan samanmoiset, he ymmärsivät toinen toisen ja lopulta saivat myös perheenlisäyksen.
Vaan heidän lapsestaan tuli niin koppava ja kiero, epärehellinen huijari, aivan kamala!
Minä luulin siitä tulevan aivan erilaisen, niin kuin saduissa yleensäkin kerrotaan.
Näin eleli perhe tää koppava ja kiero, niin kaunis ja komea, kuninkaallinen.
Minä luulin sen olevan myöskin kovin vieno – mutta väärässä olin, nyt myönnän jo sen.
Vanhanpiian rakkauslaulu
(Ulla-Sisko Jauhiainen)
Mä ennen muinoin luulin, ettei tässä maailmassa ole ketään mun veroista tai edes puolta siitä. Vaan sitten tajusin ei ole kyse rakkaudessa mistään vaikeasta, vaan ettei kohteita kaikille riitä. Siis vaihdoin asennetta elämässä niin kuin autonvaihde ja peruuttelin sinne tänne uhreja etsimään. Ja pitkä työ sai tuloksia, löysin rakkauden kaipuuta, keräsin sen mukaani ja läksin lätkimään.
Sillä kun jotain rakastan, niin sen heti pakastan, et’ se säilyy mulla aina, ei pilaantuminen paina. Äläkä pelkää mua suotta, näin oon tehnyt monta vuotta – ja systeemi on aika hyvä, rakkautenikin niin syvä!
Vaan sitten parin vuoden päästä kimppuuni sain viranomaiset, ne sanoi: “Tää on kyllä epäilyttävää!” ja että mut on nähty halmeilla kun joku kadonnut on, kyselivät, tietäisinkö mä siitä mitään. No selittelin poliiseille: “älkää olko huolissanne, tämän tytön elämä on oikein mallillaan. Kas, kyse on vain rakkaudesta, ei mistään rikollisesta, vanhapiika tää elää omalla tavallaan!”
Sillä kun jotain rakastan…
Kantarelli sekä koivu eli pienin yhteinen jaettava
(Amanda Kauranne)
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia juuria, kasvien juuria
jotka repimällä, raastamalla, hajottamalla juuri vain vahvistuu
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia kääpiä, puiden kääpiä
jotka imemällä, lahottamalla, loisimalla kuolettaa kaiken muun
suurikin puu kaatuu, suuri puu kaatuu
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia sieniä, metsäsieniä
Jotka jakamalla rihmojansa puun kanssa juuri vain vahvistuu
Haapa – haaparousku, kantarelli sekä koivu
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia juuria, sydänjuuria
jotka repimällä, raastamalla, hajottamalla juuri vain vahvistuu
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia kääpiä, ihmiskääpiä
jotka imemällä, lahottamalla, loisimalla kuolettaa kaiken muun
suurikin puu kaatuu, suuri puu kaatuu
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia sieniä
Jalka? Taulu? Ihme miehiä?
Olen kuullut maailmassa olemassa on sellaisia pieniä, ihan pieniä
Jotka jakamalla, antamalla, toivomalla juuri vain vahvistuu
Kantarelli sekä koivu.